Kauniin monipuolista kasvillisuutta rakennetuille viheralueille – Dynaaminen kasvillisuus

5.11.2020

Puutarhanrakentajat julkaisevat vuonna 2020 blogitekstejä viheralueista; niiden kunnossapidosta, suunnittelusta ja rakentamista - Puutarhanrakentajan näkökulmasta!

Teksti: Hannele Laitinen

Tässä kirjoituksessa pureudutaan dynaamisen kasvillisuuden periaatteisiin. Asiantuntijakommenttia ja kokemuksia kertoo hortonomi sekä maisema-arkkitehti Aino Karilas. Hän toimii Sitowisellä ekologisen maisemasuunnittelun tiiminvetäjänä. Lähteenä ja runkona aiheeseen käytetty hänen kokoamaansa Viherympäristöliiton julkaisemaa Dynaaminen kasvillisuus Kaunista ja kestävää monimuotoisuutta rakennetuille viheralueille -opasta.

Dynaaminen kasvillisuussuunnittelu: Kasvillisuuden muodostamiseen on otettu mallia luonnon kasviyhdyskunnista ja kasvillisuus saa kehittyä ja muuttua keskinäisen kilpailunsa, luonnollisen elinkiertonsa, vuosien välisen vaihtelun ja sukkession mukaisesti.

Periaatteita;

Mallina luonnon kasviyhdyskuntien rakenne ja toiminta
monilajinen sekaistutus
kerroksellinen rakenne
jatkuva muutos
itsenäisesti, vähällä kunnossapidolla toimiva
muutoksiin joustavasti sopeutuva

Rakennetuilla viheralueilla olemme tottuneet ´perinteiseen´ kasvillisuuteen, melko yksilajisiin istutuskuvioihin. Käytämme puuvartisten kasvien juuriston alueella esimerkiksi erilaisia katteita, toki myös perennoja, mutta yleisemmin kuitenkin käytetään erotettuina perennapenkkeinä.

Tästä kasvillisuuden lokeroinnin takia viheralueiden kasvillisuuteen jää rikkakasvittumiselle alttiita aukkopaikkoja ja kasvillisuuden kunnossapito vaatii jatkuvaa rikkakasvien torjumista kitkemällä, haraamalla, kattamalla ja kasvinsuojeluaineiden avulla.

Erillisten yksilajisten istutuskuvioiden ja kasvien lokeroinnista luopuminen avaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Josko rakennetut viheralueet tukisivat paikallista biodiversiteettiä ja toimisivat arvokkaina ekosysteemipalvelujen tuottajina. Dynaaminen kasvillisuus on monimuotoisuuden ansiosta kestävää, koko kasvukauden muuntuvaa ja elämyksellistä sekä pitkällä aikavälillä taloudellista. Monipuolisella ympäristöllä on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia ihmisille sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Vastustuskykyä kehittävä mikrobisto siirtyy hengitysilman ja kosketuksen kautta käyttöömme.

Täällä meillä dynaamisen kasvillisuuden soveltaminen käytäntöön tarvitsee kasvillisuussuunnittelussa ja kasvillisuuden kunnossapidossa ajattelutavan muutosta. Kun suunnittelun mallina käytetään luontaisia kasviyhdyskuntia, nousevat perennat aiempaa suurempaan rooliin. Karilas haastattelussa mainitsee, että dynaamisen kasvillisuuden valinta vaatii tilaajalta myös uskallusta kokeilla uutta. On lisäksi huolehdittava riittävästä osaamisesta suunnitellussa, rakentamisessa kuin ylläpidossakin.

Vaatii myös vain tottumista kun julkisten viheralueiden istutusalueet muuntautuvat rennomman, villimmän ja ”epäsiistimmän” näköiseksi. Kuten tällä hetkellä voidaan viitata esimerkiksi nurmikon korvaamiseen niittykasvillisuudella. Näyttää ”epäsiistille” kun olemme tottuneet leikattuun tasaiseen nurmeen hulmuavan ja vaihtelevan niityn sijaan. Vaikka puolensa ja hyötynsä molemmissa. Oleellisena pointtina Karilas kertoo haastattelussaan rajauksen merkityksen tällaisessa dynaamisessa istutuksessa. ”Kun dynaaminen kasvillisuusalue on kehystetty selkeästi, tunnistetaan se esteettiseltä arvoltaan hyväksi.”

Kasviyhdyskunnan rakennetta ja lajikoostumusta muovaa jatkuvasti kasvien keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä kasvillisuuden vuorovaikutus muiden eliöiden kanssa. Kasviyhdyskuntaan suunnitellun kasvilajiston tulee olla sekä kasvupaikalle sopivaa että keskenään yhteensopivaa.

”Suurin ero tavanomaisten kasvillisuussuunnitteluun on se, että dynaamisen kasvillisuuden suunnittelussa käytetään mallina luontaisia kasviyhdyskuntia ja kasveja ajatellaan jo suunnitteluvaiheessa kokonaisina, muuttuvina kasviyhdyskuntina ja kerroksellisina lajiyhdistelminä, eikä vain yksittäisinä kasvilajeina.”

Minkälaista kasvillisuutta sitten suunnitellaan?

Viherrakentamiseen täällä Suomessa on käytettävissä rajallinen kasvivalikoima johtuen taimistojen valikoimasta sekä paikallisista olosuhteista. Dynaamiseen kasvillisuuteen liittyvässä kirjallisuudessa sekä tehdyistä tutkimuksista suurin osa juontaa Englannista ja Yhdysvalloista, joiden kartoittamat kasvilajit eivät välttämättä menesty Suomessa. Joten kasvillisuuteen on kerättävä infoa kestäviksi ja hyviksi todetuista kasvilajeista ja suosia esimerkiksi maatiaiskantoja. Hyödynnä laajasti eri kasvityyppejä; puuvartisia, perennoja, heiniä sekä lisäksi sipulikasveja ja kaksivuotisia siementäviä kasveja. "Huomioi myös kerroksellisuus maan alla", vinkkaa Karilas.

Kasvillisuuden ryhmittely, jota oppaassa on esitelty, perustuu Thomas Rainerin ja Claudia Westin käyttämään jaotteluun.

Rakennekerros: Koostuu korkeakasvuisista puuvartisista kasveista ja kookkaista perennoista sekä heinistä. Esimerkiksi voidaan sijoitella yksittäin tai pieniin ryhmiin. Rakennekerroksen osuus 10–25 % välillä.

Sesonkiteemakerros: Muodostuu keskikorkeista, eri aikaan kukkivista kasveista. Tämä tuo vaihtelevaa ilmettä kasvikaudelle. Tämän osuus voi vaihdella 25–40 % välillä.

Maanpeittokerros: Koostuu matalista, maata peittävistä kasveista. Tämän osuuden kasvillisuudella tärkeä merkitys ja esimerkiksi ruohovartisten kasvien taimista voi viedä 50 %.

Dynaamisen kasvillisuuden suunnittelussa huomioitava kohteen käyttökulutusta, seurannan ja kunnossapidon resurssit sekä estetiikan soveltuminen esimerkiksi historialliseen ympäristöön.

https://kaupunkitilaohje.hel.fi/kortti/dynaamiset-istutukset/

Kunnossapidosta ja kustannuksista

Dynaamisen kasvillisuuden oppaassa kirjoitetaan, että suurimmat erot perinteisen viheralueen kasvillisuuden hoidon ja dynaamisen kasviyhdyskunnan hoidon välillä ovat sekaistutuksesta kehittyvän kasviyhdyskunnan seuranta, kasvillisuuden muutosten salliminen ja kunnossapidon kokonaisvaltaisuus. Mainintana myös kuinka dynaamisen kasvillisuuden seurannassa ja kunnossapidossa avainsanoina ovat pitkäjänteisyys, asiantuntijuus ja sitoutuminen.

Toimivaan kunnossapitoon tarvitaan selkeät asiakirjat kasvillisuuden tavoitetilanteesta, jotta tiedostetaan missä määrin kasvillisuuden muutokset sallitaan, kaikissa kasvillisuuden kerroksissa. Kasvikunnan kehittyminen vaatii tarkkailua ja ohjailua tarvittaessa. Oppaassa mainitaan, kuinka tärkeää on huolehtia maanpinnan pysymisestä kasvipeitteisenä sekä etteivät ei-toivotut, aggressiivisesti leviävät kasvilajit pääse valtaamaan aluetta. Toisin sanoen ”kunnossapito vaatii enemmän ymmärrystä kasviyhdyskunnista mutta vähemmän käytettyjä työtunteja kuin perinteinen istutusalue”.

Tämä vaihtoehto kantanut jo toteutuneista kohteista paljon positiivista palautetta kunnossapidon puolelta.

Perustamiskustannuksien eroihin verrattuna tavanomaiseen Karilas vastaa, että dynaamisen kasvillisuuden suunnittelukustannukset voivat olla suuremmat, koska on enemmän aikaa vievää. Myös taimihankinta vaiheessa on kustannuseroja tiiviin istutustiheyden vuoksi ja rakennusvaiheessa kustannukset voivat olla tavanomaista korkeammat, mutta pidemmällä aikaperspektiivillä kustannukset äkkiä laskevat ylläpitotyön keventymisen vuoksi eli maksaa itsensä takaisin.

Tämä vaihtoehto on nostanut suosiotaan lähivuosina niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Vahvasti nähdään kestävän kehityksen ajatusta, kuinka halutaan tukea kaupunkiluonnon monimuotoisuutta sekä pelastaa pörriäisiä, Karilas mainitsee. Kohteita alkaa näkymään yhä enemmän ja hän vihjaakin, että esimerkiksi Kuopion Sammakkolammenpuistoon, Tampereen kaupungille sekä Espoon katuympäristöön on tulossa dynaamista kasvillisuutta. Karilas onkin innostunut ja suorastaan yllättynyt kuinka hyvin tämä on otettu vastaan ja on iloinen aiheen huomioimisesta esimerkiksi päivitetyssä viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMSissa ja Helsingin kaupungin kaupunkikasviohjeessa.

Tiivistetään vielä tähän dynaamisen kasvillisuuden TOP kolme hyödyt;

nopea peittävyys sekä näyttävyys
hoito on kevyttä
ekologiset ja esteettiset hyödyt.

Kiitos Ainolle haastattelusta. Jäädään puntaroimaan tämän dynaamisen kasvillisuuden hyötyjä sekä vaikutuksia ympäristöihimme vaikka siellä kahvitauoilla ja valmistaudutaan kauniin sekä kestävän monipuolisuuden lisääntymiseen rakennetuilla viheralueilla. Tästä aiheesta luvassa lisää tietoa Rakentajapäivillä 2021!

Viherympäristöliiton julkaisemasta oppaasta ”Dynaaminen kasvillisuus - Kaunista ja kestävää monimuotoisuutta rakennetuille viheralueille” löytyy enemmän tietoa periaatteista, suunnittelusta, toteutuksesta sekä kunnossapidosta ja siinä esitellään esimerkkikohteita Suomesta ja maailmalta.

LÄHDE: Dynaaminen kasvillisuus – kaunista ja kestävää monomuotoisuutta rakennetuille viheralueille 2019. A. Karilas.